”Lapland – Above Ordinary”

Seuraavassa käsittelen Lapin Liiton hallituksen tekemää Lapin pelastusjohtajan valintaa ja siihen liittyvästä rekrytointiprosessista niin kuin minä sen olen kokenut. Teksti on ensimmäinen osa tulevia kirjoituksia aiheen tiimoilta. Lapissa olemme tavallisen yläpuolella – olipa kyse mistä tahansa.

Eilen päättyi Lapin Liitossa pelastusjohtajan valinta, ainakin hetkeksi, mutta mistään tavallisesta valinnasta ei ollut kyse. Tietysti Lapin Liiton hallituksen puheenjohtaja Markus Lohi (kesk.) ja maakuntajohtaja Mika Riipi vakuuttivat Lapin Kansan jutussa (17.3.), että pelastusjohtajan valintaprosessi on edennyt normaalina valintaprosessina, eikä mitään tavallisuudesta poikkeavaa ole havaittu ja lakeja on säntillisesti noudatettu. Tämä kuuluu asiaan, nimittäin se on paitsi heidän työtään, mutta myös heidän mielipide.

Tosin Suomen Kuvalehti uutisoi aiemmin, että asiassa epäillään kaverikauppaa, johon Lohi ja Heikki Autto (kok.) olisivat sotkeutuneet. Valinta on herättänyt myös Ylen (12.3.) mukaan metelin, jossa on sadellut moitteita prosessista ja päätöksenteon puutteellisuudesta. Lohi on vakuutellut, että Autto on osallistunut pelastusjohtajan valintaan normaalilla tavalla eikä hänelle ole syntynyt mitään epäilyä Autton toimintaa kohtaan.

Normaali onkin moniselitteinen ja kirjava käsite – se voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Esimerkiksi kun kuuntelin eilen Pertti J. Rosilan Herrahissin vauhdissa kirjaa, minua nauratti Anneli Jäätteenmäen (kesk.) vuonna 2003 legendaariseksi muodostunut lausunto ”puhun niin totta kuin osaan”. Samalla tavalla pelastusjohtajan valinta lienee mennyt niin normaalisti kuin vain on osattu.

Vakava asia

Uusi pelastusjohtaja valittiin Lapille siis 31.1.2020, jonka jälkeen siitä jätettiin kaksi oikaisuvaatimusta. Mitenkään tavatontahan eivät oikaisuvaatimukset ole, mutta kun oikaisuvaatimukset kohdistuivat perustellusti itse prosessin laillisuusperiaatteeseen ja hyvään hallintoon, tulisi ne ottaa vakavasti. Lapin Liiton historiassa (v. 2009) tosin on kokemusta myös siitä, kuinka yksimielisiä päätöksiä voidaan tehdä piittaamattomasti lakia rikkoen.

Vaikka julkisuudessa on ollut nytkin kahden avainhenkilön poliittiset kaupat, kyse oikaisuvaatimuksissa oli kuitenkin epäilyksestä prosessin puutteellisuudesta. Nämä puutteet ovat oikaisuvaatimuksen tekijöiden mukaan ollut omiaan vaarantamaan kaikkien hakijoiden oikeusturvan.

Poliittiseen suhmurointiin pelastusjohtajan valinnassa on turha siis mennä tässä kirjoituksessa, mutta väitteitä siitä, että prosessi olisi ollut täysin normaali, voitaneen pitää mielestäni suorastaan outoina.

(Johto)päätöksiä ilman työhakemuksia

Yleisessä rekrytointiprosessissa tavanomaista on, että hakuajan päätyttyä annetaan tiedoksi vähintään hakuehdot täyttävät saapuneet hakemukset siitä vastaavalle elimelle, jotta valintaprosessissa mukana olleilla on mahdollisuus tutustua hakemuksiin ja luoda objektiivista kuvaa hakijoista. Oli itseltänikin ilmeisen naivia kuvitella, että hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti hakemukset olisi saatu sähköpostiin viivytyksettä ennen haastatteluita.

Eipä tullut hakemukset haastatteluiden jälkeenkään, eivät tulleet ennen kuin niitä lopulta itse pyysin. Lopulta hakemukset saapuivat sähköisesti 28.01.2020 eli päivää ennen pelastuslautakunnan kokousta, mutta tuolloinkin vain hallituksen jäsenille. Pelastuslautakunta – joka pelastusjohtajan valinnasta tekee esityksen Lapin Liiton hallitukselle – ei hakemuksia saanut nähtäväksi ennen kokousta laisinkaan. Suurin osa päättäjistä teki päätöksen (29.1.) ilman, että olisi nähnyt hakemuksen hakemusta. Hallintojohtaja Raimo Holsterin mukaan hakemukset olisivat olleet Pelastuslautakunnan kokouksessa mukana.

Jokainen kohdallansa voi miettiä sitä, kuinka tavallista on esittää jotain merkittävään julkiseen virkaan ilman, että on edes lukenut työhakemuksia. Jokainen voi kuvitella, miten tavallista on esittää merkittävään julkiseen virkaan ketään, ilman että suoritetuista haastatteluista on tehty minkäänlaisia kirjallista yhteenvetoa tai vertailua.

Oikeusturva vaarassa?

Tavallisessa rekrytointiprosessissa haastatteluista tehdään haastattelumuistio, jossa hakijoiden henkilökohtaisia ominaisuuksia vertaillaan hakijoiden kesken. Useasti korkeita virkoja täytettäessä käytetään myös ulkopuolista rekrytointi-asiantuntijaa ja psykologisia testejä, jotta päätöksentekijöillä olisi paras tieto valintaa tehdessään käytettävissä.

Haastatteluilla ja siitä tehtävällä muistiolla on tärkeä merkitys, jotta luottamushenkilöillä olisi mahdollisuus saada haastatteluissa ilmitulleista hakijoiden henkilökohtaisista ominaisuuksista ja seikoista tasapuolinen tieto käyttöönsä, ja sitä kautta tosiasiallinen ja objektiivinen mahdollisuus luoda kuva siitä, kuka hakijoista voisi olla paras ehdokas virkaa hoitamaan.

Lapin liiton hallituksessa tämä ei kuitenkaan liene tavallista, ainakaan tässä valinnassa. Niin pelastuslautakunnan kuin Lapin liiton hallituksen kokouksessa esitettiin muistinvarainen eli suullinen esittely haastatteluryhmän esityksestä pelastusjohtajaksi. Huolestuttavaa on, että haastatteluryhmän esitys, joka ei suinkaan ollut yksimielinen, esitettiin suullisesti ilman kirjallisia perusteita ja näin vakavasti ohjaten luottamushenkilöiden käsitystä haastatteluista vain yhden hakijan osalta.

Oman näkemykseni mukaan, suullinen esittely – ilman hakijoiden tosiasiallista vertailua – ei voi antaa sellaista tasapuolista kuvaa eikä sisältää sellaisia tietoja, joista tosiasiallisesti luottamuselimen jäsen olisi voinut vertailla hakijoiden taitoa, kykyä ja koeteltua kansalaiskuntoa itsenäisesti. Tämä jo yksistään vaarantaa mielestäni merkittävästi hakijoiden oikeusturvaa ja perustuslaillisia oikeuksia.

On huomattavaa, että kysyessäni haastatteluissa (16.1) kuka haastatteluista laatii muistion, vastasi maakuntajohtaja Mika Riipi, että hän laatii ja lisäsi myös, että hän tuo muistion kokoukseenkin. Haastattelumuistiota ei tosin koskaan saatu, josta huomautin kokouksissa (29.1. & 31.1.), joissa pelastusjohtajan valintaa tehtiin. Lisäksi toin asian esille myös eilen pidetyssä (16.3.) kokouksessa, jossa oikaisuvaatimuksia käsiteltiin.

Korkein hallinto-oikeus (30.4.2007 / T 1151) on katsonut, että haastattelujen johtopäätökset sekä soveltuvuustestien salassa pidettävät tulokset (mm. henkilöarvio) tulee olla vaalin toimittavan viranomaisen käytettävissä, eikä näin ole ollut. Minä olen ymmärtänyt KHO:n päätöksen niin, että haastattelumuistio on oltava luottamushenkilöiden käytössä, mikäli haastatteluilla perustellaan valintaa.

Oikaisuvaatimukset nurin

Vaikka luottamuselimellä on laaja harkintavalta valita kenet tahansa kelpoisuusvaatimukset täyttäneistä henkilöistä virkaan, tulisi yleisesti ottaen luottamuselimellä olla käytössään kaikki ne tiedot, jotka prosessin aikana on tullut ilmi, kun päätöstä tehdään. Tässäkin tekstissä mainituista syistä, esitin eilen (16.3.) pidetyssä Lapin Liiton hallituksen kokouksessa, että hallitus hyväksyy oikaisuvaatimukset niiltä osin kuin ne koskevat yllämainitusti rekrytointiprosessin epäonnistumista.

Kukaan ei kannattanut esityksiäni, eikä yhtäkään puheenvuoroa taidettu asian tiimoilta pitää, poislukien omaani. En yllättynyt asiasta, mutta herätti pohtimaan, että eikö kukaan muu tunnistanut näitä ongelmia, vaikka 29.1. ja 31.1. pidetyissä kokouksissa toin seikkaperäisesti esille, että minkälaisia ongelmia rekrytointiprosessissa on ollut.

Lähetin myös asiassa sähköpostin hallituksen varsinaisille jäsenille ennen eilen pidettyä kokousta, jotta ihmisillä olisi edes pieni mahdollisuus tutustua tulevaan esitykseeni ja muistella hakuprosessia. Tällä ei ollut kuitenkaan mitään vaikutusta, vaikka useimmat olivatkin lukeneet kirjeeni.

Ei sillä, en moiti hallituksen jäseniä – jokaisella on täysi oikeus tehdä sellaisia päätöksiä kuin he haluavat. Minullakin on oikeus olla yhtymättä päätöksiin ja oikeus esittää sekä jättää myöskin eriävä mielipide. Näin tietenkin tein, koska koin, että perusteet olivat raskaat.

Virallisesti prosessi on ollut siis normaali. Toistan vielä, prosessi on ollut täysin normaali eikä mitään poikkeavaa ole havaittu. Tässä uskossa lienee syytä pitäytyä, kunnes toisin joku todistaa.

Rovaniemellä 17.3.2020, Henri Ramberg, Lapin liiton hallituksen jäsen