Suomi tarvitsee maataloutta ja teollisuutta tulevaisuudessakin

Muistaako joku vielä viime kevään eduskuntavaalit? Nuo vaalit, joissa väiteltiin siitä, että saako lihaa syödä, saako metsää jatkossa kaataa tai tulisiko autoilu kieltää. Nyt voitaneen todeta, että lihaa saa yhä kaupoista, metsäteollisuus jatkaa toimintaansa ja autot liikkuvat edelleen teillä. Ja hyvä niin.

Viime vaaleissa kyse ei ollut siitä, mitä puolueet sanoivat, vaan siitä, miten sanomisia tulkittiin niin mediassa kuin toisten puolueiden ja ihmisten kesken. Tästä syntyi meille Suomeen jälleen mielikuvavaalit, jotka eivät olleet kansallemme eduksi.

Moni puolue olisi halunnut puhua tulevaisuudesta, kuinka yhteiskunnasta voidaan pitkäjänteisesti luoda sellainen, joissa jokaiselle tärkeät asiat säilyvät jatkossakin. Ei ollut kysymys siitä, että kaikki halutaan kieltää, vaan siitä, miten ja mihin yhteisiä kansallisia resursseja ja pääomia käytetään.

Kukaan ei ollut siis kieltämässä maataloutta, me tarvitsemme sitä, koska jokaisen täytyy syödä ja huoltovarmuus on asia, josta emme voi tinkiä. Kyse on siitä, että miten yhteiskunta ohjaa maataloutta tukipolitiikan avulla sellaiseen ruoan tuotantoon, että se on entistä vähemmän ympäristöä kuormittavaa ja kestävämpää.

Kukaan ei ollut myöskään kieltämässä metsien käyttöä. Päinvastoin, suomalainen ymmärtää metsien merkityksen niin yksilön kuin ympäristön kannalta – ja on niiden tutkimuksessa edelläkävijä. Sen vuoksi myös metsien käytön tulevaisuudesta tulee voida puhua; miten puuta voitaisiin käyttää entistä paremmin ja kestävämmin tulevaisuuden näkökulmasta.

Kukaan ei ollut myöskään kieltämässä autojen käyttöä tai autoteollisuutta. Mutta tarvitsemme yhteisen näkemyksen siihen, minkälaisia autoja täällä tuotetaan ja kuinka tuetaan autokannan muutosta vähäpäästöisempään niin, että myös kaltaisillani vähätuloisilla on siihen varaa.

Varmaa on se, että jatkossakin suomalainen yhteiskunta tarvitsee teollisuutta, maataloutta ja autojaan. Mutta meidän pitää yhteiskuntana pystyä keskustelemaan tulevaisuudesta ja utopioista, kuinka järjestämme nämä asiat kestävästi. Minun henkilökohtaisessa utopiassa saan asua suomalaisessa puutalossa, syödä Suomessa tuotettua ruokaa ja liikkua vähäpäästöisesti maalla, merellä ja ilmassa tulevaisuudessakin.

Henri Ramberg
Vasemmistoliiton Lapin piirin pj.
Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen

Julkaistu Lapin Kansa 21.01.2020 ja Uusi Rovaniemi -lehdessä 22.01.2020