Perspektiiviä velkakeskusteluun

Helmikuun lopussa Suomella oli velkaa asukasta kohden noin 25 810 euroa. Summa vastaa luokaltaan samaa kuin mitä minulla on opintolainaa. Tuo laina syntyi pääasiassa sellaisena aikana, kun minulla ei opiskelijana muita tulonlähteitä lasten ruokkimiseen ja elättämiseen ollut.

Henkilökohtaisesti en ole niinkään huolestunut siitä, minkä verran juuri nyt valtiolla on velkaa, vaan siitä, onko perheillä vara ruokkia lapsiaan ja huolehtia heidän perustarpeistaan. Jos nuorten perheiden toimeentulo on pienten palkkatulojen, byrokraattisen sosiaaliturvan tai näiden yhdistelmän varassa, ovat riskit todelliset lasten sekä aikuisten hyvinvoinnin kannalta.

Ajatus siitä, että meille kasvaisi jälleen yksi sukupolvi lisää kaltaisiani 90-luvun laman lapsia leikkauspolitiikan takia, on suorastaan puistattava. Moraalifilosofisesta näkökulmasta voitaneen perusteellisesti kysyä: vetääkö kokoomuksen ja perussuomalaisten talouspolitiikka maton alta toteutuessaan jälleen yhdeltä sukupolvelta? On nimittäin ymmärrettävä, että 90-luvun lama kasasi ongelmat lapsille ja siitä aiheutunutta laskua maksetaan edelleen.

Vaikka paperilla miljardi säästyisikin juuri nyt, on talouskuripolitiikalla aina seurauksensa ja on osoitettu, että se myös syventää sekä pitkittää lamaa taantumassa – jossa Suomi jälleen on. Kokoomuksen ja perussuomalaisten leikkaukset tarkoittanevat siten kasvavia menoja valtiontalouteen hamassa tulevaisuudessa.

Mikäli kahden oikeistopuolueen unelma leikkauksista toteutuu, joutunemme hoitamaan seuraavina vuosikymmeninä sitä hyvinvointivelkaa, mikä aiheutuu puutteellisesta toimeentulosta ja perustarpeiden tyydyttymättömyydestä. Mielestäni tämä on väärin, emmekä päättäjinä saa näin toimia.

Siksi juuri nyt on tärkeätä, että sinäkin äänestät sunnuntaina reilumman huomisen puolesta kaikille, ei harvoille!

#vasemmisto #eduskuntavaalit2023 #Lappi