Minä & Yhteiskunta

Suomalaisilla on läheinen suhde alkoholiin ja tuo suhde iskostetaan ihmisiin jo hyvin varhain. Kilistely osana juhlintaa on kuin ilmapallojen puhaltaminen – sen asemaa ei juuri kansan keskuudessa kyseenalaisteta. Alkoholin käytöstä keskustelu voi olla hankala rasti yhteiskunnassa niin kulttuurisen historian valossa kuin nykyisen talousjärjestelmän puitteissa, jossa siiheen liittyy vahvoja poliittistaloudellisia intressejä, jotka pyrkivät keskustelua vaimentamaan.

Alkoholi on nostettu Suomessa jalustalle, itse asiassa niin korkealle, että emme liiemmin edes kyseenalaista sen käyttöä tai kiinnitä käytön taustavireeseen sen suurempaa huomiota yksilön ja yhteiskunnan välisenä toimintana. Tämän huomaa viimeistään silloin, kun ilmoittaa, että pitää tipattoman tai ettei käytä ollenkaan alkoholia: ihmisten oletukset ja reaktiot ilmoitukseen voivat olla kaikkea kukkahattuilusta raskauteen tai uskoon tulemisen välillä.

”Nämä tipaton haasteet on alkoholisteja varten” 

Vasta hiljattain olen ymmärtänyt, että Suomessa viinan juomatta jättäminen osaltaan yhdistyy kuulijan mielissä siihen, että viinaa ei osata käyttää “oikein”. Alkoholin käytön kyseenalaistamisesta tuleekin hankala rasti puhua, jos joutuu ensiksi vastaamaan oletuksiin siitä, ettei oma käyttö ole mennyt yli – ettei ole juoppo. Tällainen kulttuuri on haitallista yksilöiden kannalta, jos ensin pitää todistaa, ettei ongelmaa ole.

Yksilön vastuuttamisella on seurauksensa myös yhteiskunnallisessa keskustelussa, se nimittäin voi sumentaa pohdintaa yhteiskunnan ja kulttuurimme merkitystä alkoholin käytön taustalla. Näin ollen kulttuurinen painolasti ja sosiaalinen paine on tekijä, joka voi pitää yllä alkoholin käyttöä.

Alkoholin merkitystä yhteiskunnassa ja yksilön välisessä suhteessa tulee pohtia enemmän

Vaikka kyselytutkimukset osoittavat, että alkoholin käyttö on vähentynyt nuoremmissa sukupolvissa, ei tarve alkoholin ympärillä käytävästä keskustelusta poistu. Jotta kykenisimme ymmärtämään paremmin henkilökohtaista suhdettamme alkoholiin yhteiskunnallisena ilmiönä, tulee meidän pohtia kriittisesti rakeenteellisia tekijöitä alkoholin yhteiskunnallisen aseman takana.

Henkilökohtaisesti olen viime aikoina pohtinut julkisten instituutioiden osuutta alkoholin käytön kulttuurisena ylläpitäjänä. Mitä useammassa juhlassa tai vastaanotolla päättäjänä käyn, olen huomannut väistämättä, että monessa tilaisuudessa tarjotaan alkoholipitoisia alkumaljoja tai ruokajuomana viintä. Mikään ravitsemuksellinen seikka ei perustele alkoholin tarjoamista, vaan kyse on puhtaasti kulttuurista. Päättäjänä toivon, että pääsemme joskus lopulliseen kulttuuriseen muutokseen, jossa julkisia varoja ei käytetä alkoholin tarjoamiseen, vaan juomat valitaan terveysperustaisesti.

Edellä mainittu esimerkki on vain pisara meressä ja vaikka ko. asioissa on tapahtunut edistystä viimeisten vuosikymmenien aikana, haluan alleviivata sitä tosiasiaa, että pidämme itse rakenteissa alkoholin käyttöä yllä. Samalla tavalla käyttö siirtyy riittien kautta, joihin kulttuurissamme on kytketty alkoholi. Vain riittejä kyseenalaistamalla tai muutosta hakemalla tulemme saamaan muutosta, että jokaisella voisi olla mahdollisuus päättää omasta alkoholin käytöstä, ilman sosiaalista painetta.

#tipaton100 #tipatontammikuu #tipatonsata