Kannabista ja kansanradiota

Kuuntelin viikonloppuna Kansanradiota, jossa otettiin kantaa kannabis-keskusteluun. Vaihtoehdoksi tolkun kansalainen esitti Venäjän mallia, jossa yhteiskunnallinen keskustelu “kansan moraalia” laskevista asioista kiellettäisiin ja/tai keskustelun osallistujat katsottaisiin vieraan vallan agenteiksi.

Perin innovatiivinen ratkaisu yhteiskunnalliseen ongelmaan, jonka seuraukset ulottuvat sosiaalisiin ja terveydellisiin haittoihin. Soittajan mukaan Venäjän malli olisi tehokas keino saada pois julkisen keskustelun agendalta ikävät asiat – kuten nyt käyty päihdekeskustelu – kun valtio päättää, mistä saa ja mistä ei saa puhua.

On vaikea keksiä, mikä voisi tuossa yhtälössä mennä pieleen, mutta ainakin tällaiset THL:n blogipostaukset olisivat aivan historiaa tulevaisuudessa. Kaiken maailman dosenteille on jo aiemminkin annettu huutia, mutta Venäjän malli hoitaisi tämänkin ongelman.

Mutta mitäpä vielä, niin näytti olevan suomalainen poliittinen eliitti lähes yhtä mieltä Ylen kyselyssä siitä, ettei päihdepolitiikkaan kuulu käytöstä rangaistavuuden poisto – mitään keskustelua ei siten taideta tarvita. Asenteet ovat kylmät kuin Siperian tuuli ja ajatukset kuin Venäjällä konsanaan – pampulla se ihminen hädästään pääsee!

Tunteilusta järkeilyyn

Sarkasmi sikseen.

Kun tolkun joukko on huolissaan kansan moraalista, niin minä olen huolissani tolkun Joukosta. Ihmisestä, joka nyökkää Kansanradiota kuunnellessaan, uskoo kuulemaansa ja allekirjoittaa agendan. Olisi kenties valmis antamaan jopa sananvapautensa, kunhan ei tarvisi kuulla avauksia päihteiden haittojen ehkäisemisestä kenenkään suusta.

Ymmärrän toisaalta ajatusmaailmaa, sillä siitä mistä ei ole tietoa, on helpompi antaa stereotypioiden ja omien pelkojen hallita mielikuvaa. Näin ihminen ja kansanedustajakin toimii, mutta on surullista, että silti rationaalisena lähtöjään pidetty ihmislaji antaa suuremman painoarvon omalle tunteelle kuin tutkittuun tietoon perustuville tosiasioille.

Päihteiden käyttö on aina jossain määrin vaarallista terveydelle, joskus jopa sivullisten terveydelle – tästä Tolkun Joukokin muistuttaa. Mutta vielä suurempi vaara ja erityisesti inhimillinen tragedia on se, miten yhteiskunta suhtautuu päihteiden käytön haittojen torjumiseen lainsäädännöllä, joka ei kannusta hoitoon hakeutumiseen tai ohjaukseen, vaan päinvastoin sulkee ovia.

Onni onkin, ettei se tuntemani lääkäri, kansanedustaja, eläinlääkäri, lastenhoitaja, insinööri, talonrakentaja, tutkija, opettaja, sosiaalityöntekijä tai lähihoitaja kärähtänyt nuorena kannabiksen polttelusta – moni ei nykyisessä asemassaan olisi surkean lainsäädännön vuoksi.

Ongelman kieltämisestä ongelman myöntämiseen  

Eduskunta luokitteli arvalla kannabiksen huumeeksi 70-luvulla, vaikka samainen yhteiskunta pystyi jo liki 90 vuotta sitten kumoamaan alkoholin kieltolain, koska lainsäädäntö aiheutti enemmän ongelmia kuin hyötyä. Siksi voisi kuvitella, että päihdepoliittisessa keskustelussa pystyttäisiin 2020-luvulla tekemään samoja johtopäätöksiä järkisyihin vedoten.

Kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuuden poistossa menee kuitenkin kuviteltu moraalinen raja, jota suomalainen ei voi ylittää. Tuon rajan toisella puolella alkaa tuntematon jokin, joka uskomuksissamme johtaa lopulliseen kadotukseen. Tolkun ihmiset haluavat jatkaa Yhdysvaltojen aloittamaa (ja jo osin lopettamaa) rasistista huumesotaa, vaikka sen hinta on kalliimpi kuin ongelman myöntäminen ja korjaaminen muuttamalla lainsäädäntöä.

Siinä on jotain ironista, että kansa, joka taisteli alle vuosisata sitten pervitiinin eli metamfetamiinin voimalla jatkosodassa, on ja pysyy kiusaajajoukkona vailla ratkaisuja.  Samaan aikaan ylintä poliittista johtoa myöden koetaan kansan kuvitellut uhat moraalin luhistumisesta ja huumeongelman räjähtimestä suuremmaksi ongelmaksi kuin valheellisen mielipidevaikuttamisen seuraukset, jotka pitävät yllä stigmaa ja diskriminaatiota.

Dekriminalisoiva politiikka mahdollistaisi puuttumisen ongelmalliseen käyttöön ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen, joka mahdollistaisi hoitoonohjauksen ja vähentäisi sosiaalisia haittoja. Tämä tarkoittaisi kansantaloudellisten menetysten vähentämistä ja huumehaittojen ehkäisyä.

Venäjän malliin sittenkin?

Toivottavasti pääsemme joskus – tuohon THL:n peräänkuuluttamaan – perusteellisen julkisen keskustelun pariin. Valitettavasti älyllisesti järkevää keskustelu hukkuu epärehellisien argumenttien taakse, joita asiaan on esitetty runsaasti. Nämä luonnollisesti tiede on kumonnut jo aikaa sitten, mutta kuten sanoin, omassa mantrassa ja pelossa on helpompi pysytellä.

Ehkä sittenkin olisi parempi, että siirrymme tuohon Venäjän malliin. Onhan julkisessa päihdekeskustelussa niin paljon väärää tietoa ja uskomuksia, että ne ovat olleet vuosikymmeniä haitaksi isänmaalle ja sen kansanterveydelle sekä -taloudelle. Poliitikot esittävät mielipiteenään sen, mitä äänestäjä haluaa kuulla, ei sitä mitä pitäisi esittää.

Parempi voisi siis olla puhumatta koko asiasta, tehdä niitä kuuluisia kipeitä päätöksiä ja säätää paremmat tieteeseen pohjautuvat inhimilliset päihdelait, jolla tämäkin ihmisiä syrjäyttävä epäkohta saataisiin korjattua ja mennä eteenpäin. 

#kannabis #sananvapaus #Lappi #eduskunta