Kaipolasta ja kapitalismista

Metsäjätti UPM-Kymmene ilmoitti Kaipolan paperitehtaan pysyvästä sulkemista ja sitä myötä satojen työpaikkojen traagisesta lakkauttamisesta Suomessa. Yhtiön tiedotteen mukaan ”toimintojen tehostamisella” halutaan varmistaa kilpailukykyä tulevaisuudessa – viimeisin (v. 2019) yhtiön vertailukelpoinen liikevoitto oli 1404 miljoonaa euroa.

Useissa puheenvuoroissa tehtaan sulkemisesta on sittemmin syytetty Suomen heikkoa kilpailukykyä, päästökauppaa, hallitusta tai polttoaineverotuksen korotuksia. Populistisen ja ideologisen puheen sekaan ei liiemmälti ole mahtunut puheenvuoroja kohtuudesta, järjestelmäkritiikistä tai siitä, mitä suomalainen yhteiskunta on tehnyt teollisuuden eteen.

UPM näytti kapitalistisen luokkayhteiskunnan ääripään esimerkin siitä, mikä ero on omistajalla ja työntekijällä. Osakeyhtiölain 5§:n mukaan ”yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille”, eikä tehtaan sulkemisessa ollut kyse muusta kuin varautumisesta siihen, että valtava osinkojen maksu jatkuu.

Nykypäivänä ei riitä, että työväki saa palkan, valtio veroja ja tehtaanpitäjä tuloja, vaan myös tuhannet eri pääomittajat ympäri maailman haluavat isompia siivuja – siksi ratkaisut tuntuvat kohtuuttomilta tavallisesta ihmisestä. Sitä myötä, kun yhtiöt optimoivat omistajien tuloja, laitetaan suomalainen koulutettu työväestö ja yhteiskunta maksamaan viulut.

Julkisuudessa asian korjaamiseksi on esitetty kauttaaltaan lisää verotukia, huojennuksia ja verotuksen alentamista. Kukaan ei ole sanallakaan maininnut sitä, että eriarvoisuus on juuri lisääntynyt kasvavien pääomatulojen seurauksena, jota yritykset nimenomaisesti tavoittelevat. Valitettavasti, monet esitetyt keinot johtavat pitkässä juoksussa siksi edelleen suomalaisen yhteiskunnan osaamisen ja hyvinvoinnin rapautumiseen sekä eriarvoisuuden kasvuun.

Mutta emme me voi pelkästään yhtä yhtiötä syyttää, sillä näin toimivat liki kaikki isot pörssiyhtiöt. Financial Timesin mukaan (9/2019) pelkkään voitontavoitteluun pohjautuva markkinatalous tulee tuhoutumaan ilman järjestelmämuutoksia. Tästä syystä, tulemme todennäköisesti näkemään myös Suomessa tehtaiden sulkemisia entistä enemmän, vaikka tekisimme mitä.

Suomi on ollut nöyrä globaalin finanssikapitalismin edessä, koska olemme olettaneet korjaavamme sen hedelmiä. Tosiasiassa markkinatalous on ottanut kuskin paikan, eikä se palvele enää valtiota hyvinvointia tuottavana. Nyt kun negatiiviset vaikutukset alkavat heijastella jokaisen arkielämään palveluiden rapautumisena ja tehtaiden sulkemisina, on hyvä hakea järjestelmätason muutosta.

Ratkaisu ei ole sillä, mikä itseasiassa kriisin on aiheuttanut eli antamalla ahneudelle aina vain lisää. Kapitalismille tulee hakea vaihtoehtoa globaalilla muutoksella, joka alkaa poliittisesta ohjauksesta ja ymmärryksestä järjestelmän kestämättömyydestä luonnolle ja ihmiskunnalle.

Talous itsessään ei ole paha, vaan sen tulisi palvella ihmisiä, eikä toisinpäin. Tarvitsemme siksi oikeudenmukaisuutta verotukseen, hyvinvointitaloutta ja voitontavoitteluun kohtuutta sekä muita kannustumia – tulevaisuuden talousjärjestelmä ei jatkossa voi enää perustua ihmisten tai ympäristön riistoon.

Julkaistu Lapin Kansassa 01.09.2020.

#kapitalismi