Kaasua tankkiin?

Lapin Kansa uutisoi (14.7.) sähköautoilusta, joka jutun mukaan on kummajainen edelleen Lapissa. Todellinen kummajainen on kuitenkin kaasuauto.

Kun Uudellamaalla ensirekisteröitiin vuoden 2019 aikana yli 1100 kaasuautoa, niin Lapissa vastaavana aikana rekisteriin päätyi yksi kaasuenergiaa hyödyntävä henkilöauto. Luku kertoo valitettavan tosiasian siitä, että meidän leveyksiltä ei auton tankkiin kaasua saa.

Hallitusohjelman mukaan Suomi on sitoutunut liikennepäästöjen puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä ja tarkoitus on myös varmistaa autojen käyttövoiman konversiot, jotka mahdollistavat vähäpäästöisemmän liikkumisen. Tavoite on hyvä, mutta siihen pääsy vaatii myös kädenojennuksia harvemmin asutun Suomen kolkkiin.

Maakuntamme pinta-ala on liki kolmannes Suomen kokonaispinta-alasta, eikä Lapissa ole mahdollisuuksia siirtyä esimerkiksi kattavaan joukkoliikenteeseen. Liikumme siis jatkossakin paljon henkilöautoilla ja siirtymä kohti vähäpäästöistä liikennettä tulisi olla reilu – kaikilla ei sähköautoihin ole varaa.

Vaikka hallitus on osoittanut määrärahoja talousarviossa biokaasun infrahankintojen osalta, on syytä kysyä, kenellä on riittävän suuri riskinkantokyky tässä taloustilanteessa? Kannattavaa jakelutoimintaa on nimittäin vaikea luoda, kun paikallista kaasuautokantaa ei ole, ja siksi käyttövoiman konversion varmistaminenkin menettää Lapissa merkityksen.

Vaikka olemmekin Lapissa tottuneet ajattelumalliin, että ‘tehemä pois’ – olisi nyt hyvä, jos aloitusriskit toiminnassa kantaisi valtionyhtiö Gasum. Tosiasia on, että tarvitsemme panostuksia kaasuautoiluun liittyvään infraan ja päätöksiä siitä, että operointi vihreämmän autoilun puolesta käynnistyisi myös pohjoisessa Suomessa.

Henri Ramberg
Vasemmistoliiton Lapin piiri pj.
Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen

Mielipide on julkaistu muokattuna Lapin Kansassa 20.07.2020