Jäämerelle, hinnalla millä hyvänsä?

Pohjois-Lapin maakuntakaava 2040 odottaa huomenna Lapin poliittisten päättäjien ratkaisua. Kaavaa on valmisteltu jo tovi, ja edelleen uhkana on, että se vetää maton alta monelta poronhoitajilta ja saamelaisilta. Toisinkin voidaan edelleen päättää.

Jäämeren radan edistäminen pohjautuu maakuntaohjelmaan, niin sanottuun Lappi-sopimukseen vuosille 2018–2021. Maakuntaohjelma puolestaan perustuu Lakiin alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista ja sen 6 §:än: ”– – maakunnan kehittämisen lähivuosien tavoitteet osoittava maakuntaohjelma.”  

Oikeudellisesti kyse on siis tavoitetilasta, joka on osoitettu poliittisesti. Mitä merkittävimmissä määrin tavoitteet eivät voi ajaa kuitenkaan perustuslaillisten oikeuksien yli niin, että esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeuksien ja perinteisten, lailla turvattujen, elinkeinojen yli kävellään saamelaisten kotiseutualueella tai muualla kaava-alueella.

Kaavaprosessin aikana Saamelaiskäräjät, Kolttien kyläkokous ja esimerkiksi Ulkoministeriö ovat painottaneet, että Suomen ainoan alkuperäiskansan, saamelaisten aseman ja oikeuksien ottamista huomioon siten, että alkuperäiskansan oikeus kehitykseen, syrjimättömyyteen, kulttuuriin sen laajassa merkityksessä toteutuu. 

Saamelaiskäräjien mukaan Jäämerenrata ja -linjaukset Pohjois-Lapin maakuntakaavassa heikentävät saamelaiskulttuuria merkittävästi. Lisäksi Jäämeren radan linjaukset aiheuttavat koltta-alueen väestölle epävarmuutta tulevaisuutta koskien. Ratahanke vaikuttaa suoraan koltta-alueella elämisen mahdollisuuksiin.

Meidän poliitikkojen velvollisuus olisi osaltamme noudattaa Perustuslakiin sisällytettyä saamelaiskulttuurin heikentämiskieltoa (PeL 17 §:n 3 mom.) ja huomioida se osana päätöksentekoa. Nyt tämä on unohdettu

Jäämeren radalla olisi merkittävä vaikutus poronhoitoon repiessään paliskuntia ja laitumia kahtia – tämä rajoittaisi porojen vapaata liikkumista alueella nykyisen laidunkierron mukaisesti. Alueen paliskunnat sekä Paliskuntain yhdistys ovatkin todenneet, että Jäämeren radan osalta aiheutuisi poronhoidolle kohtuutonta haittaa (MRL 28.4 §), joka estäisi paliskuntien vapaan laidunnusoikeuden toteutumisen (PHL 3§).  

Ratalinjaukset itsessään heikentävät poronhoidon tulevaisuuskuvaa ja aiheuttavat näin epävarmuutta ihmisten sekä elinkeinon tulevaisuuden kannalta.

Toteutuessaan rautatie aiheuttaisi paikallisten elinkeinon menetysten kautta merkittäviä, laaja-alaisia ja pysyviä taloudellisia, kulttuurisia ja sosiaalisia vaikutuksia Lapissa. 

On huomautettava, että Lappi-sopimus on myös sisällöltään ristiriitainen Jäämerenradan osalta, nimittäin sopimuksen saamelaiskulttuuriosiossa hyvin yksiselitteisiesti todetaan, että: “Esimerkiksi Jäämerenrata heikentää tai pahimmillaan estää saamelaisia harjoittamasta kulttuuriaan ja elinkeinojaan ja siten vahvistaa entisestään saamelaisten kulttuurisosioekonomisten olojen heikkenemistä ja eriarvoistumista suhteessa valtaväestöön”. 

Paljon puhutaan siitä, että kaava on vain mahdollistaja, mutta meidän poliitikkojen velvollisuus on tietää, mitä nuo mahdollisuudet tuovat tullessaan. Nykyisillä tiedoilla, esimeriksi Koillisväylän käytön lisääminen ei ole suotavaa – lisääntyvä laivaliikenne lisää mustan hiilen määrää, joka vaikuttaa kiihdyttävästi arktiseen ilmastonmuutokseen. 

Meidän poliitikkojen on syytä myös tietää, mitä tulevilla raiteilla kuljetetaan – sillä pelkällä henkilömatkailulla rataa ei voida perustella. Haluammeko me olla mukana Arktisen öljynporauksen tukemisessa tai tuoda geopoliittisen kädenväännön maakuntaamme?

Koska rata on osa laajempaa liikenneverkkoa ja siihen liittyy paljon ylikansallisia intressejä, tulee paikallisten elinkeinojen tai alkuperäiskansan oikeuksien puolustaminen entistä tärkeämmäksi.

On syytä penätä myös vastuullisen ympäristöpolitiikan perään: haluammeko käyttää merkittäviä luonnonvaroja ja euroja hankkeeseen, joka on todettu kannattamattomaksi vai haluaisimmeko kenties edistää hankkeita jotka mahdollistavat nykyisten – jo olemassa olevan – raideinfrastruktuurien hyödyntämisen tehokkaammin pienemmillä panostuksilla?

Vasemmistoliiton periaatteisiin kuuluu kestävän kehityksen vaatimus, joka asettaa ihmiskunnan suurten valintojen eteen, koska kiihtyvän aineellisen tuotannon ja kulutuksen tie on kestämätön. Luonnonvaramme ovat rajalliset, ja ihmisen toiminnan aikaansaama ilmastomuutos ja ympäristön tuhoutuminen uhkaavat elämämme ehtoja. Meidän ei tule heikentää entisestään luonnon monimuotoisuutta. 

Siksi on valittava tietoinen kestävän kehityksen tie, jossa maailman ihmisten ja kansakuntien keskinäistä solidaarisuutta vahvistetaan. Se tarkoittaa yhteistyötä rauhan, ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Toivottavaa on, että huomenna Pohjois-Lapin maakuntakaava 2040 palautetaan valmisteluun niin, että Jäämeren rata ja siihen liittyvät linjaukset, varaukset ja merkinnät poistetaan kaavasta sekä kaikesta kaava-aineistoista saamelaisten kotiseutualueella; ja selvitetään mahdollisuus hyödyntää muissa maakuntakaavoissa olemassa olevia infrastruktuureja esimerkiksi Kolarista Ruotsin puolelle, jotka eivät aiheuta näin merkittävää haittaa porotaloudelle ja alkuperäiskansoille.

Henri Ramberg, Lapin liiton hallituksen jäsen