Ilmastovastuuta turismiin

 

Luettelin eilen ystävälleni syitä, miksi lensin koulutuspäiville Helsinkiin enkä käyttänyt junaa. Tänään syyt tuntuvat itsekkäiltä, ja jos niitä peilaa ilmastonmuutosta vasten, voi niiden todeta johtavan hedonismin paradoksiin. Tarkoittaen, ettei onneen ja nautintoon aina pääse suorinta tietä.

Sama pätee ajatteluun, jossa mahdollisimman laaja turismi toisi meille vaurautta, joka johtaisi onneen. Nimittäin kotoa ja maailmalta tiedämme sanoa, että turismilla on välittömiä negatiivisia seurauksia paljon, mutta lentomatkustaminen lienee niistä kaikista suurin vaikkakin näkymättömin haitta.

Vaikka ennätyksiä rikkova lentomatkustus onkin lisännyt turismin kautta Lapin elinvoimaa ja tuonut lisäeuroja tärkeisiin elinkeinoihin, kiihdyttää se entisestään ilmastonmuutosta – ellei asialle tehdä jotain. Paljon onkin jo tehty, kuten lisätty ympäristötietoisuutta ja laskettu raideliikenteen pitkien matkojen lippuhintoja. Mutta muutakin tarvitaan, sillä tietoisuus on korkeammalla kuin koskaan eikä enää raideliikenteen hinnoissa liene kiristämisen varaa, kun marraskuinen junamatka Helsinkiin maksaa 34,80 euroa – ollen halvempi kuin lento.

Koska hinta on kuluttajalle ratkaiseva tekijä, jäänevät matkustuksen ympäristömotiivit liian helposti toissijaiseksi. Tästä syystä tulevan eduskunnan tulisi ottaa vastuuta turismista ja ilmastonmuutoksesta asettamalla lentomatkustamiseen haittaveron. HS:n gallupin (4.5.) mukaan haittaveroa kannattaakin hieman yli puolet suomalaisista.

Kohtuullisella haittaverolla voitaisiin tavoitella kompensaatiota ympäristölle niin, että tuotot ohjataan päästöjä tasapainottavaan ympäristöpolitiikkaan. Mutta toisaalta verolla pyrittäisiin myös hillitsemään lentämistä, joka vähentäisi jo itsessään päästöjä. Kävipä vaaleissa niin tai näin, kaikista itsekkäintä olisi olla tekemättä mitään, koska lennot ja turismi ovat tulleet jäädäkseen.

Teksti julkastu Lounais-Lappi -lehdessä 18.08.2018